ESITYKSEN TEEMASTA:
HYVÄLLÄ MAULLA, PURESKELTAVAKSI PIENILLE JA ISOILLE

Miksi teemme lastenteatteria äidin loppuunpalamisesta?
 

Klovneria on keino lähestyä isoa ja vakavaa aihetta näennäisen kevyesti. Luotamme siihen, että lapsikatsojilla on kyky poimia se mitä he tarvitsevat ja pystyvät käsittelemään ja lastenteatteri sopii tyylilajina myös aikuisille. Ajatuksella tehty lastenteatteriesitys ei siis ole vain lapsille suunnattua viihdettä, vaan se on mahdollisuus ajatella. Myös isoille. Perheet tarvitsevat puheeksiottamisen välineitä ja esityksemme on yksi niistä. Meille on ok, että vertaat meitä aiheesta kirjoitettuun kirjaan. Se luetaan silloin, kun se tuntuu mukavalta tai kun sitä tarvitaan.

Tarvitsemme tarinoita harjoitellaksemme tunteita ja tulevaisuutta. Hyvä tarina valaa katsojiinsa toivoa ja luottamusta ja siksi tämänkin esityksen loppu on onnellinen. Vaikka perhettä kohti taistellaan vasta, kun lapsi on mennyt pesuveden mukana, niin lopulta kaikki on taas hyvin.

Teoksemme saa toki tulla katsomaan myös ilman lapsia ja äitilohikäärme tarjoaa mielellään "hätäkahvit" myös iseille. Vanhemmuus on vanhemmuutta sukupuoleen tai lasten lukumäärään katsomatta. 

ESITYKSEN MUODOSTA:

SILITTÄMÄTÖNTÄ ARJEN TRAGIKOMEDIAA

Äitilohikäärme ja pyykkivuorenpurkaus on tyylilajiltaan lastenteatteria, mutta se ei ole pelkkää hassuttelua. Se on leikki ja pako, mutta myös peili. Sen ensisijainen kohdeyleisö ovat äidit, mutta esitys sopii loistavasti koko perheelle.

Äitilohikäärme ja pyykkivuorenpurkaus sopii hyvin myös lapsiryhmille, sillä näyttämötyöskentely on energistä, ilmeikästä ja värikästä. Esityksen kesto on noin 55 minuuttia. Lapsille esitys näyttäytyy enemmän komediana, vauhdikkaana leikkinä, kun taas aikuisille Äitilohikäärme tarjoaa silittämätöntä arjen tragikomediaa.

”Lapsi voi pelätä lohikäärmettä. Että lohikäärme vie äidin tai hirmuinen taika muuttaa äidin lohikäärmeeksi. Äiditkin pelkäävät lohikäärmeitä. Lohikäärmeitä, jotka tulevat ja huostaanottavat lapset, kun äiti paljastuu silloin kun hän ei enää jaksa. Kun hän ei riitä. Esityksessä äidin sisäinen lohikäärme tulee esiin ja pian pyykit ovat kirjaimellisesti pitkin seiniä. Rakkauttakin on, mutta se pitää leikkiä esiin. Myös esityksessä taistellaan lasta kohti ja perheen puolesta, mutta vasta, kun lapsi on mennyt pesuveden mukana.” - Kati Keskihannu

SAATUA PALAUTETTA:
 

Lue Turun Sanomien kirjoittama kritiikki täältä:

Puhuttelevaa perheteatteria parhaimmillaan
(Turun Sanomat)

"Keskihannun läsnäolo on intensiivistä ja tarkkaan rytmitettyä. Äitilohikäärmeen lapset ovat läsnä liikuttavina pääjalkaisina. Näyttämötila on rajattu intiimiksi puoliteltalla, joka sulkee näppärästi sisäänsä äidin ahtaat ympyrät. ...
Arvostan sitä, että Keskihannu ei päästä katsojiaan helpolla. Aikuiset voivat kohdata vanhemmuuteen liittyviä kiusallisia tunteita. Lapsetkin joutuvat sietämään hippusen pelkoa...
Esitys on yhtä aikaa taiteellisesti kunnianhimoinen ja helposti lähestyttävä."

- 22.2.2016 Annina Karhu

Kun äiti ei enää jaksa
(Satakunnan kansa)